Tekstiilikierrätys on uutta kiertotaloutta parhaimmillaan ja se mahdollistaa aivan uudenlaisia liiketoimintamalleja myös Suomeen. Tällä hetkellä Suomessa päätyy vuosittain tekstiiliä noin 70 miljoonaa kiloa jätteeksi, näistä suuri osa olisi vielä kierrätyskelpoista- jos meillä olisi sitä tukevia aktiivisia yrityksiä ja uusia ratkaisuja. EU:lta on tullut kiertotalouden kannalta positiivinen päätös, jonka mukaan jo vuonna 2025 tulee koko EU:n alueelle erilliskeräys poistotekstiileille, eli tekstiilijäte tulee saamaan oman keräysastian kaikkien muiden roskisten oheen. Se mitä poistotekstiilille tehdään, on vielä avoimena ja aikaa on enää muutama vuosi. Suomessa on jo erilaisia projekteja käynnissä, joissa testataan ja kokeillaan tällaisen tekstiilijätteen kierrätystä. Käynnissä on esimerkiksi Lounais-Suomen Jätehuollon ja 29 kunnan jätelaitoksen yhteisprojekti, jonka tarkoituksen on jo 2020 avata poistotekstiilien jalostuslaitos Turkuun, tai ainakin sen pilottiversio. Nyt noin 20% kaikesta käytetyistä vaatteista Suomessa päätyy kirpputoreille ja erilaisille hyväntekeväisyysjärjestöille erilaisten keräysten kautta, mutta se ei vielä riitä. Turun tulevan laitoksen ideana ja tehtävänä on käsitellä sinne tulevat poistotekstiilit takaisin sellaiseksi materiaaliksi, joka soveltuisi materiaaliksi uusille tekstiilituotteille. Laitos myös voisi toimittaa materiaalia jatkotuotantoa varten toisiin yhteistyöyrityksiin. Tällainen jalostuslaitos ja jalostusketju antaisi uusia mahdollisuuksia synnyttää työpaikkoja Suomeen. Jos kierrätystekstiili edes jossain määrin pystyisi korvaamaan aivan käyttämättömiä tekstiilikuituja, olisi laitos myös selkeä voitto taistelussa hiilidioksidipäästöjä vastaan.

Pohjoismainen yhteistyö

Turun laitoksen tyyppiselle jatkojalostustehtaalle olisi tarvetta naapurimaissakin, mutta ei olisi järkevää, että jokainen maa rakentaisi oman käsittelylaitoksensa. Jos Pohjoismainen yhteistyö ja vielä Baltian maiden yhteistyö yhden yhteisen suuremman käsittelylaitoksen suhteen olisi loogisinta, mutta kyse onkin, mikä maa ensimmäisenä toimittaa toimivan laitoksen ja lähteekö muut maat sittenkin sooloilemaan – sillä tottahan se on, että se maa missä laitos on, saa suurimmat hyödyt eikä maiden välinen yhteistyö aina ole niin selvää, vaikka koko Pohjoismaiden arvioitu yhteinen tekstiilijätteen määrä nyt onkin jo 360 miljoonaa kiloa vuodessa. Pohjoismaiden neuvosto on itse arvioinut, että Pohjoismaat ja Baltia tarvitsevat kaksi poistotekstiilien jalostuslaitosta lähitulevaisuudessa. Suomessa tämän Lounais-Suomen Jätehuollon Turun tehtaan suunnittelussa kyllä huomioitu se seikka, että Suomen 70 miljoonaa kiloa vuodessa ei ole riittävä määrä oikean teollisuuslaitoksen liiketaloudelliselle toiminnalle, vaan materiaalia on saatava enemmän. Todellisuus olisi vielä todennäköisesti sellainen, että aluksi tuosta 70 miljoonastakaan tonnista ei Turkuun päätyisi kuin ehkä 20 tonnia, joten poistotekstiileitä tulisi saada tuotua myös naapurimaista. Tällä hetkellä Suomessa ei ole yrityksiä, jotka jalostaisivat poistotekstiileistä tai kierrätyskuiduista tuotteita kuten kankaita, lankoja tai minkäänlaisia uusiovaatteita. Turun mahdollinen tuotantolaitos voisi olla mahdollistava tekijä tällaisten uusien yritysten toiminnan aloittamiselle.

Vaatteet ja kiertotalous

Suomessa on ollut maailmankin mittakaavassa erityinen kokeilu asteella ns. Telaketju- yhteistyöverkosto. Telaketju on suomalainen verkosto, joka on kehitetty kehittämään tekstiilin kierrätystä, lajittelua ja jalostusta, jotta se vastaisi kierrätystekstiilejä käyttävien yritysten tarpeisiin.